Lienee tuskin kenellekään liigatasoista urheilua seuraavalle olla yllätys se että valmentaja on se kehen katsotaan kun joukkue ei kuljekaan voitosta voittoon, ja peli ei näytä siltä miltä maksavat katsojat ovat tulleet katsomaan. Pelaajamateriaali on mitä on, mutta valmennus rakentaa yksilöistä kokonaisuuden ja määrittelee pelitavan - joka toimii tai sitten ei. Junioripuolella asia ei ole (onneksi) niin mustavalkoinen. Yleinen käsitys on että juniorijoukkue on juuri sen tasoinen mitä sen pelaajat ovat, ja jos menestystä ei tule, ei joukkue ilmeisesti ole kovin kummoinen. Useasti pettymys on suuri, sillä juuri lastensa menestyksen vuoksi useat kalliit lisenssi-, halli- ja varustemaksut suorittaneet vanhemmat ovat toimintaan mukaan lähteneet. Toki on paljon vanhempia ja pelaajia jotka nauttivat vain hyvästä seurasta ja hauskasta harrastuksesta, mutta myös näillä on taustalla halu onnistua ja menestyä. Suomen urheilumenestys kansainvälisillä kentillä lepää muutaman marginaalilajin varassa. Tosin viime aikoina suhdanne on kuitenkin ollut nousujohteinen, kiitos mm lento- ja koripallohuuman. Jotta jatkossakin olisi hyviä aikuispelaajia, on junioritoimintaa tehostettava ja nimenomaan valmennuksen laatuun ja siihen paneutumiseen kiinnitettävä huomiota. Suomi on puolillaan innokkaita juniorivalmentajia joilla olisi intoa ja halua, muttei työkaluja joilla jalostaa lupaavista yksilöistä joukkue - ja lupaavista joukkueita menestyvä joukkue.
Se mitä usein junioripeleissä kuulee eri joukkueiden valmentajien suusta purkautuvan, on juuri se mikä on antanut tälle blogille nimensä. "Nyt peliä hei!!" - ohje on ehkä käytetyin fraasi jolla toivotaan joukkueen nousevan omalle tasolleen, tai jopa hieman sen yläpuolelle - ja näin kääntävän pelin kulun parempaan suuntaan. Valitettavan monella valmentajalla repertuaariin ja valmennukselliseen työkalupakkiin kuuluu juuri nämä merkityksettömät ja ympäripyöreät ohjeet, eikä juuri mitään muuta. Kun kaikkensa kentällä antava juniori kuulee komennon "Nyt peliä hei oikeesti!", on selvää että jotain pitää muuttaa....mutta mitä ja miten? Mitä valmentaja pystyy pelissä tekemään joukkueen eteen, ja vielä tärkeämpää - mitä eväitä ja ahaa-elämyksiä tämä nimenomainen peli antaa valmentajalle seuraavia reenejä varten, ja miten kanavoida se pettymyksen voima seuraaviin harjoituksiin.
Jotta tiettyä pelitilannetta pystytään juuri sillä hetkellä konkreettisesti parantamaan, on pelaamisen, peluutuksen ja harjoittelun taustojen oltava kunnossa. Pelaaja jonka harjoitteluun kuuluu lähinnä yksilötaitoja ja epämääräisiä toisiinsa millään tavalla nivoutumattomia harjoitteita, on vaikea poimia hetkestä se olennainen ja muuttaa toimintatapojaan. Mielessä pyörii Ronaldot ja Selänteet, ja halu olla hetkellisesti yhtä hyvä kuin esikuvansa, mutta kun tulos on aina sama. Pallo tai kiekko menetetään vastustajalle ja taas omassa päässä soi. Nyt peliä hei, oikeesti !!!
Tämän esittelyn jälkeen seuraavan blogin, tai toivottavasti blogisarjan, tarkoitus on auttaa niitä vapaaehtoisia isiä tai seuran aktiivisia junioreita jotka on ottaneet vastaan tämän haastavan tehtävän. Juniorijoukkueen valmennus ja pelinohjaus on taitolaji, jossa valmentajan osaamisen muodostaa tietty osaltaan muodollinen pätevyys, mutta suuremmalta osin muutaman perusajatuksen oikea soveltaminen ja niistä syntyvät valmennustekniset oivallukset. Oivallukset voivat olla pelaajakohtaisia, harjoituskohtaisia, motivointiin liittyviä tai sitten vaan se olennaisen poimiminen joukkueen toiminnasta. Itse en koe olevani muodollisesti pätevä, vaikka useita valmennuskoulutuksia on tullut urani aikana koluttuakin monen eri lajin parista. Se mitä nyt olen jakamassa eteenpäin, on ne pienet oivallukset jotka mielestäni ovat parantaneet joukkueen harjoittelua ja sitä kautta pelaamista ja peleissä onnistumista.
Valmennusfilosofiani pääperiaate on se että kun joukkue ja joukkueen toiminta näyttää hyvältä, ja vastuunkantajiksi valjastetaan ne jotka vastuuta ehkä vähiten odottavat, tulee palkitsevia onnistumisia. Liian moni joukkueen taktiikka on toimittaa pallo Markolle, joka tekee kesän 47.maalin. Puolustukseen piilotetut hitaat pelaajat tuulettavat kun Marko on liekeissä. Voittoja tulee aina kahteentoista ikävuoteen asti, kunnes Marko lähtee naapurikaupungin isoon seuraan. Sen jälkeen jäljelle jää yksitoista pelaajaa joista kolme lopettaa kun ovat Markon parhaita kavereita eivätkä pelaa jos Markokaan ei pelaa. Loput seitsemän toteaa että joukkuetta ei saada kasaan, joten potentiaaliset pelaajat siirtyvät pelaamaan pleikkaria tai hyvässä lykyssä valitsevat toisen lajin. Vastuun jakauttaminen, joukkueen hyvinvointiin panostaminen ja taustojen kunnossa pitäminen sekä innovatiivinen valmentaminen olisi pelastanut tämänkin pienen seuran ikäkausijoukkueen. Toivottavasti tämä blogi tulee pelastamaan edes yhden pienen paikkakunnan joukkueen, ja jalostamaan siellä hitaasti kypsyvät piilevät kyvyt huippu-urheilijaksi asti.
Montako kertaa olet itse huutanut kentällä : Nyt peliä hei, oikeesti ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti