tiistai 25. marraskuuta 2014

Hyvän näköinen joukkue näyttää Urheilujoukkueelta !



Valmennusfilosofiaani olennaisena osana kuuluu joukkueen taustojen kuntoon laittaminen. Jotta joukkue voisi toimia, on sen oltava joukkue ja näytettävä joukkueelta. Ennen kuin ensimmäistäkään harjoitetta alan miettimään, haluan että edessäni on urheilujoukkue isolla U:lla. Ei joukko lapsia tai nuoria joilla osalla on mielessä ihan muut asiat kuin harjoitukseen tai peliin keskittyminen ja joka näyttää yläasteen luokalta joka on revitty suoraan historian kaksoistunnilta pelaamaan pesäpalloa tihkusateeseen.

Milloin joukkue näyttää hyvältä?
Joukkue näyttää hyvältä kun joukkueen pelaajat kokevat kuuluvansa johonkin porukkaan, yhteisöön jonka edustajia he ovat ja ovat siitä ylpeitä. He haluavat tulla nähdyksi joukkueena, haluavat erottua omaksi porukakseen peli- tai turnauspaikalla ja kantavat seuran värejä ylpeänä. Kaikki tämä siis täysin pelillisestä suorituksesta, taito- tai sarjatasosta riippumatta. Joukkue tiedostaa kuka on tähtipelaaja ja toisaalta kenen pelaamista täytyy eniten tukea ja silti joukkueen hyvä kemia levittynyt tasaisesti kaikkien pelaajien kesken. Olen nähnyt kymmenittäin junioreita, jotka ovat joukkueessa koska paras kaverikin on joukkueessa. Hyvältä näyttävässä joukkueessa sinulla on 10 muutakin parasta kaveria ja yllätys - kaikki kantavat seuran värejä pukeutumisessaan.

Hyvältä näyttävä joukkue tulee pelipaikalle hyvissä ajoin. Ei pelkästään alkulämpöjen tai muun valmistautumisen vuoksi, vaan siksi että joukkueella täytyy olla tarpeeksi aikaa kerätä joukkuekemia kasaan ennen yhteistä suoritusta. Hyvissä ajoin ja mielellään yhteisessä kuljetuksessa ja seuran edustuspuvussa paikalle tullut joukkue näkyy, siihen kiinnitetään huomiota ja ennenkaikkea luo joukkueelle yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tipoittain, sekalaisessa arkivarustuksessa kännyköitä räpläävät yksilöt, jotka valuvat tipottain pelipaikalle eivät herätä minkäänlaista kunnioitusta vastustajassa tai yleisössä - tai omassakaan väessä. Pahimmassa tapauksessa joukkueen valmentajat odottavat mattimyöhäisiä ja soittelevat ja kiroilevat ja kyselevät pelaajilta viime hetken tietoja puuttuvista pelaajista. Samalla valmentajat menettävät juurikin sen kaikista tärkeimmän ja ainoan hetken mikä valmentajalla on pelipäivänä mahdollista tehdä jotain joukkueen menestyksen eteen. Kuulostaa valitettavan tutulle...

Hyvän näköinen joukkue kerääntyy nopeasti yhteen ja kapteenin johdolla aloittaa alkurutiinit. Kenelläkään ei ole kiire ja jokaisella on tarpeeksi aikaa rauhassa hakeutua pukukoppiin varusteiden vaihtoon ja kokoontua taas alkulämpöjä varten. Joukkue käyttäytyy hyvin, ei aja toisia takaa, ei ruiskuttele kavereita juomapullolla tai pidä meteliä. Tämä ei missään nimessä tarkoita että tunnelma pitää olla kuin kirkossa. Naurua saa ja pitää kuulua - aina siihen saakka kun peliin valmistavat rutiinit alkavat. Lämmittelyrutiinit on kontrolloituja, kymmeniä kertoja läpikäytyjä toimintoja jolla valmistetaan kroppa ja mieli pelisuoritukseen. Itse olen aina noudattanut sitä filosofiaa että alkulämmöt parijonossa, venyttelyt ja muut fyysiseen rasitukseen valmistavat tekemiset tehdään kapteenin johdolla valmentajien keskittyessä jo peliin ja joukkueenjohtajan paperitöihin. Kapteenin johdolla tehtävät rutiinit tehdään kunnolla ja keskittyneesti. Esimerkiksi parijonossa tehtävät lämmittelyliikkeet joukkueessani tehdään täysin samanaikaisesti ja synkronoidusti  niin että jonon seuraava pari tekee liikkeet samassa tahdissa edellä menevän parin mukaan. Vaikuttaa ehkä Pohjois-Korealaiselta peruskoulutukselta mutta tähän synkronoituun lämmittelyyn on kolme hyvää syytä. Ensinnäkin se saa pelaajat asennoitumaan "me" henkeen kun oma toiminta pitää synkronoida muiden toimintaan, toiseksi liikkeeseen saadaan ajatus mukaan koska samanaikainen (ja oikeaoppinen) liikesarja vaatii keskittymistä. Kolmas syy on se että se näyttää hyvältä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin väittää että yllä mainitulla tavalla toimiva ja yhtenäisesti pukeutunut joukkue on juuri se jota vastustajan pelaajat vilkuilevat olkansa yli ja voin väittää että yleisössä istuskelevissa vanhemmissakin se herättää kunnioitusta. Turnauksissa, missä liikkeellä on paljon joukkueita, kapteenin johdolla toimiva säntillinen joukkue on jo valmennuksenkin näkökulmasta helpompi, sillä valmentajilla yleensä on turnauksissa (ja pelireissuillakin) muutakin tekemistä kuin paimentaa häröilevää lammaskatrasta. Lähes poikkeuksetta kun olen uutta joukkuetta lähtenyt vetämään niin kyseiseen toimintatapaan totuttautuminen on aiheuttanut soraääniä rivissä, mutta taas täysin poikkuksetta sen rutiinin vakiinnuttua ovat pelaajatkin kasvaneet ison harppauksen urheilijana, eikä paluuta vanhaan enää ole.

Miten joukkueen ulkoinen olemus sitten vaikuttaa peliin? Uskon ja väitän että mikäli joukkue sisäistää 'joukkue' sanan jo hyvissä ajoin ennen peliä, on ajatusmalli siirtynyt enemmän minä-tekemisestä me-tekemiseen. Pahin virhe joukkueella on juurikin tulla paikalle kiireessä, viimeisten saapuessa paikalle vain joitain minuutteja ennen pelin alkua. Valmentajat ovat käyttäneet tärkeän valmistautumisajan soitellen puuttuvien pelaajien perään ja samalla paikalla jo olevat pelaajat ovat sen ajan pelanneen pienpeliä, tietenkin ilman lämmittelyä ja venyttelujä. Pahimmassa tapauksessa samalla kun tuomari odottaa jo kentällä, mietitään kuka on tänään kapteeni ja etsitään jo ensimmäistä jääpussia kun tähtihyökkääjä on reväyttänyt jo nivusensa liian rajussa "alkulämmössä". Lähtökohtaisesti tällaisen joukkueen on huomattavasti hankalampi voittaa tasaista ottelua kuin hyvin valmistautunut joukkue.

Jotta rutiini pelipaikoilla tulisi luontevaksi, olisi samaa filosofiaa hyvä käyttää myös reeneissä. Reeneihin tullaan ajoissa, edelleen juomapullosta ei ruiskutella vettä kaverin päälle, tai piiloteta pipoa jonka jälkeen juostaan kilpaa ja päälle vielä vähän painitaan. Pukukopissa on hyvä tunnelma ja naljailut ja mukavat jutut kaikuvat - aina siihen saakka kun on aika siirtyä saliin/kentälle. Tämän jälkeen kaikilla pelaajille tulisi olla tasan yksi tavoite, keskittyä harjoittelemaan täysillä jotta edellisessa pelissä tehdyt virheet korjattaisiin. Jälleen kapteenin johdolla joukkue tekee SAMAT lämmittelyrutiinit, mitä pelipaikallakin tehdään. Lämmittelyt ja oikeaoppiset venyttelyt jonka jälkeen kokoonnutaan alkupalaveriin jossa valmentajat kertovat mikä on harjoituksen tavoitteet.

Ja tämä palaveri on tärkeä ! Mutta moni jättää sen tekemättä....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti