Lihashuollon lyhyt oppimäärä - eli "onko ihan pakko?"

Tämä kirjoitus ei ole ohjenuora oikeaoppiseen lihashuoltoon vaan tarkoitus olisi antaa valmentajille edes yksi tai kaksi nasevaa vastausta siihen kun joukkueen tähtihyökkääjä (jota loput joukkueen jäsenet kuitenkin matkivat) esittää retorisen kysymyksen "onko pakko?".

Kun pelaaja on nuori, notkea ja terve on täysin ymmärrettävää että tarve lämmitellä, venytellä ja verytellä ennen suoritusta ja varsinkaan sen jälkeen ei ole itsestäänselvyys. 10-13 vuotias juniori todennäköisesti pystyy turnauspäivänkin jälkeen suoriutumaan seuraavan päivän reeneistä tuossa iässä lähes normaalisti. Painotus sanoilla 'tuossa iässä' ja 'lähes' !!!

Ensinnäkin koko valmennustyön lähtökohta tulisi tasosta ja harrastuksen vakavuudesta riippumatta olla tulevaisuuden rakentaminen. Suurin osa valmennustoimenpiteistä tähtää siihen että nuori kehittyy ja oppii asioita tulevaisuutta varten. Juniori jonka ei ole koskaan tarvinnut venytellä tai lämmitellä, onkin pulassa kun murrosiän kynnyksellä suorituskyvyn ylläpito vaatiikin valtavat määrät rutiininomaisesti tehtyä työtä lihaskunnon eteen. Revähtymät, venähdykset ja muut ennalta ehkäistävissä olevat vammat saattavat pakottaa pitkiinkin taukoihin harjoittelussa. Kun lihaksisto ei ole tottunut valmistelu-suoritus-palautus-jälkihoito rutiiniin, lienee lähes mahdotonta saada jatkossakaan koneesta kaikkea irti. En ole lääkäri tai urheilun suorittamisen mekaniikkaan erikoistunut terapeutti, vaan perustan edellisen väitteeni maalaisjärkeen ja pitkään omakohtaiseen kokemukseen.

Toiseksi väitin että suorituskyky on "lähes" ennallaan, eli toisin sanoen se kärsii lihashuollon laiminlyönnistä. Perustin väittämäni siihen että uskon että lihaksiston kyky tuottaa kerta toisensa jälkeen maksimivoimaa ja -nopeutta ei voi olla yhtä hyvä jos lihaksissa edellisen suorituksen jäljiltä on vielä kuona-aineet jäljellä. Samalla tavalla saunan kiuas ei vedä niin hyvin ennen kuin edelliset tuhkat on tyhjennetty pesästä!

Enempää väittämiä en uskalla tehdä sillä en voi perustella niitä kiistattomilla faktoilla.

Olen saanut aina koulutuksen siitä että peliä edeltävä lämmittely ja lihaksiston rasitus pitäisi olla hitaasti nouseva ja asteittain maksimisuoritukseen tähtäävä, ja pelin tai muun suoritukseen jälkeen puolestaan asteittain laskeva ja lepotilaan valmistava loppulämmittely. Näin suorituksen jälkeen käynnistetään keholle tärkeä palautumisprosessi. Tämän vuoksi on tärkeää että pelin päätyttyä tehdään loppuveryttely. MYÖS HÄVITYN PELIN JÄLKEEN!

Liian usein näen joukkueita jotka tulevat pelipaikalle 30 minuuttia ennen peliä, vaihtavat varusteet, juoksevat kolme kertaa kentän poikki, ottavat nopean drillin pallokosketusta ja ovat valmiina peliin. Homma toimii mutta saattaa olla että seuraavana päivänä osallistujat.comissa lukee muutaman pelaajan kohdalla poissaolon syynä 'paikat kipeenä'

 Tuttua???

Pelin päätyttyä, varsinkin tappioon päättyneen pelin jälkeen joukkue kerää romunsa nopeasti pois ja poistuvat vanhempiensa kyytiin. Rauhallinen asteittainen palautuminen ja samaan aikaan palaute muutamasta pääkohdasta ja sen jälkeen kehoitus tulla seuraavana päivänä hyvin venytelleenä reeneihin olisi minun mielestä paljon ammattimaisempi tapa poistua areenalta.

Kun olimme valmentajakaverin ja muutaman pelaajan kanssa katsomassa jalkapallon Suomi - Espanja karsintapeliä jäimme pelin päätyttyä paikoillemme odottelemaan ruuhkan hälvenemistä. Samalla sain tilaisuuden seurata miten maailman (silloinen) huippujoukkue toimii pelipäivinä. Kymmenen minuuttia pelin jälkeen Espanjan joukkue palasi kentälle kuiviin ja lämpimiin asusteisiin pukeutuneena. Seuraavan 45 minuutin ajan joukkue asteittain palautti kehonsa täydestä suoritustilasta lepotilaan noin viiden erilaisen harjoitteen myötä. Erityisesti kahden maalivahdin toiminta pelin jälkeen kiinnitti huomiota.

Edellä mainittua ei luonnollisesti voi soveltaa suoraan junioritoimintaan, mutta antaa mielestäni vahvan JAA äänen hyvän ja perusteellisen lihashuollon puolesta.

Harjoitukseen valmistavat rutiinit eivät tarvitse olla monimutkaisia ja täydellisyyteen pyrkiviä. Pienemmissä juniorijoukkueissa riittää että alkulämpö otetaan ja selitetään MIKSI, venyttelyjäkin voidaan tehdä yhdessä - pääasia että aletaan pikkuhiljaa opiskelemaan myöhemmin pakollisia rutiineja.

Tärkeää lihashuollosta tulee heti nappulaliiga iän jälkeen ja hyvä merkki onnistuneesta lihashuollosta on silloin kuin joukkue ja/tai pelaaja EI ERIKSEEN HAVAITSE että sillä on merkitystä suoritukseen. Tämä kertoo siitä että oikeat toimintatavat on omaksuttu ja niistä on hyötyä.