Taktiikka! Masa kärkkyy paitsiorajalla, kun pallo saadaan omille, pitkä läpisyöttö ja Masa pistää alanurkkaan.
Aika moni junnujoukkue kaikissa ikäluokissa lähtee lähtökohtaisesti voittamaan ottelua. Vastaavasti lähes kaikissa joukkueissa on yksi tai kaksi muita selkeästi parempaa pelaajaa, jonka fyysiset ominaisuudet tai tekninen osaaminen on ylivertaista joukkuekavereihin verrattuna. Koska voittaminen on keskimääräisesti häviämistä mukavampaa on joukkueen valmentaja usein houkutukselle altis ja laittaa Masa peliin näkyvimmälle paikalle tekemään voittoon tarvittavat maalit. Kun Masa on liekeissä, on laidoille ja puolustuspäähän piilotetut heikommat pelaajat mielissään kun voittoja tulee. Yhden pelaajan ylivertaisuuteen perustuvia joukkueita olen nähnyt paljon, ja valitettavan usein juuri sellaisissa pienissä seuroissa jossa pelitoiminta on aktiivista aina D-ikäryhmään saakka, jonka jälkeen huomataan että ensi vuodeksi meillä ei ole joukkuetta kasassa.
Syy yhteys näiden kahden asian välillä on mielestäni valitettavan selvä.
Yhden pelaajan varassa pelaava joukkue toimii aina siihen asti kunnes vuosia toiminut taktiikka eituokaan totuttua tulosta ja Masan ruuti kastuu. Ehkä ikäluokasta seuraavaan siirtyminen tarkoittaakin että vastassa on kasvupyrähdykset jo kokeneet puolustajat ja muutenkin nopeampi peli. Tai sitten voi käydä niin että Masa houkutellaan naapuriseuraan ja vanha joukkue jääkin tyhjän päälle. Tai sitten se pahin vaihtoehto että ns rivipelaajat kyllästyvät olemaan Masan varjossa, ilman suurempia onnistumisen iloja tai pelillisesti paikallaan junnaten, ja lopettavat hyvän harrastuksen. 12-13 vuotiaana mielenkiinto pikkuhiljaa siirtyy muihinkin asioihin, ja mikäli liikuntaharrastus ei motivoi eikä ole haastava ja onnistumisen nälkää ruokkiva, vie muut harrastukset pidemmän korren. Pienissä seuroissa tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta joukkueen loppumista.
Jos nuoren juniorijoukkueen ei olisikaan ihan pakko voittaa jokaista otteluaan, olisi huikea nähdä seuraavanlainen kehityssuunta kentällä. 'Kuningas ei ole se joka tekee maalin, vaan se joka tekee jäätävän hyvän esityön siihen'! Kun Masa tekee maalin, moni valmentaja huutaa ja ylistää Masaa ja tuulettaa näkyvästi muiden pelaajien edessä. Hyvin usein hyvää tarkoittanut
Tästä huolimatta, joukkue tarvitsee tähtipelaajansa, seura tarvitsee näkyviä huippupelaajia, koko laji tarvitsee niitä ja Suomen maajoukkueeseen tähtäävä pelaajapolku tarvitsee kuollakseen niitä. Ruotsin tähti Zlatan tuskin olisi jäänyt sivustakatsojan rooliin omissa junioripeleissään, tai jos olisi jäänyt niin ei olisi niin loistava pelaaja nykyisin. Tämän kirjoituksen punainen lanka ei olekaan tähtiaineksen sammuttaminen, vaan päinvastoin pelaajan ominaisuuksien parantaminen tuomalla lupaavalle pelaajalle paremmat lähtökohdat ponnistaa ylöspäin.
Vastuun jakaminen tasaisesti joukkueen kesken saattaa tarkoittaa ehkä vähemmän läpiajosta tehtyjä maaleja, vähemmän voitokkaita otteluja ja ehkä jopa vähemmän pokaaleja omaan palkintohyllyyn. Mutta sillä on yksi ylivertainen hyöty verrattuna vanhaan taktiikkaan.
Se nimittäin pakottaa valmentajan miettimään asioita, se pakottaa joukkueen opettelemaan järkevää ja kurinalaista pelaamista ja se pakottaa rivipelaajat koskemaan palloon enemmän kuin ennen. Oikean ja taktisesti viisaamman pelityylin ymmärtäminen antaa tulevaisuutta ajatellen myös niille huippupelaajille paremmat eväät pärjätä juniori-iän loppuvaiheessakin. Koko ikänsä paitsiorajalla kärkkyneellä Masalla on keskimääräisesti enemmän työsarkaa omassa pelissä kuin niillä jotka ovat kantaneet vastuuta tasaisessa joukkueessa jossa taktinen vastuu on sälytetty myös joukkueen muille jäsenille.
Suurin hyöty vastuun jakamisesta on kuitenkin se että niitä tähtipelaajien varjoon jääviä pelaajia olisi paljon vähemmän. Ja jos niitä on vähemmän, olisi vähemmän myös niitä jotka lopettaisivat harrastuksen jo ennen ikää jossa jyvät alkavat erottua akanoista, ja ennen sitä vaihetta nuoren urheilijan elämässä jossa pyyteetön ja määrätietoinen harjoittelu ajaa pelkkään lahjakkuuteen nojaavan ohi.
Eli tiivistäen: voittamiseen tähtäävä peluutus sen sijaan että opittaisiin oikeasti pelaamaan - pahasta!
Vastuun jakaminen ei ole huippupelaajalta pitkässä juoksussa mistään pois, päinvastoin se luo paremmat edellytykset monipuoliseen peliajatteluun ja harjoitteluun.
Kunnianhimoisen ja voitontahtoisen juniorin mielenkiinto lajia kohtaan on kyettävä ylläpitämään muullakin tavalla kuin tarjoamalla tälle maalintekijän roolia hinnalla millä hyvänsä. Tämä vaatii valmentajalta vain mielikuvitusta ja tahtoa tehdä pidemmälle ajateltuja suunnitelmia joukkueen peluutuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti