lauantai 21. helmikuuta 2015

Vahvimman ehdoilla, eli epätasaisen joukkueen harjoitukset


Valmentajalle ihanteellinen joukkue olisi tasainen ja samaan yhteisesti sovittuun tavoitteeseen tähtäävä joukkue. Tällöin valmentajalla olisi motivaatiota tehdä hartiavoimin töitä kun tietää että ryhmä imee harjoituksista kaiken sen hyödyn ja tiedon mitä irti saa. Yhtälailla helposti lähestyttävä tilanne on jos kaikki joukkueen jäsenet ovat mukana vain pitämässä hauskaa ja reeneihin tullaan enimmäkseen viettämään laatuaikaa kavereiden kanssa sen sijaan että reenattaisiin hampaat irvessä.
 
Isommissa seuroissa usein jaetaan joukkueet tason mukaan kilpa- ja haasteryhmiin ja tason mukaisiin ikäkausikokoonpanoihin. Vaikka tämäkään toimintamalli ei täysin ongelmaton ja kiistaton ole, on lähtökohtaisesti valmentajalla vakiintunut toimintamalli ja -ympäristö missä toimia. Enemmän haastetta ja vaatimuksia valmentajalle tulee jos joukkueen sisällä tasoerot (niin fyysisesti kuin taidollisesti) vaihtelevat paljon, joukkueen tavoitteiden ja päämäärän ollessa kuitenkin kaikille sama.
Hankalaksi työ tulee jos saman joukkueen sisällä on sekä taso- että tavoite-eroja. Ehkä joukkueen kärki tähtää liigaan, ja häntäpää (kai näin voi sanoa) on mukana vain koska vanhemmat ovat näin määränneet. Tämä lienee varsin yleinen asetelma pienemmillä paikkakunnilla. Pahimmassa tapauksessa se tarkoittaa että joukkueessa on yksi tai kaksi huippua, 80% jotka ovat joukkueessa ryhmän mukana ja pärjäävät siinä varsin hyvin, ja sitten ne joilla harrastukseen ei löydy suurempaa kutsumusta ja intohimoa. Kutsuttakoon tässä kirjoituksessa näitä ryhmiä vaikka ryhmäksi A, B ja C, annetussa järjestyksessä. Tällaisen joukkueen valmentaminen on täynnä haasteita liittyen tasapainoiseen suunnitteluun, molempien ääripäiden motivoimiseen ja yhteisen suunnan löytämiseen, ja vielä niin että A ryhmä säilyttää urheilulliset mahdollisuudet ja motivaation jatkaa aina omalle huipulle saakka.
 
Hieman yleistäen voidaan sanoa että näissä epätasaisissa ryhmissä ryhmä- ja harjoittelukulttuuri rakentuu joko  B ryhmän (enemmistö) tai C ryhmän mukaan. Mennään joko sen mukaan mikä soveltuu suurimmalle osalle ryhmää tai sitten mennään heikoimpien ehdolla. Valitettavan harvoin suunnittelu orientoituu sen mukaan mikä palvelisi ahkerimpia, lahjakkaimpia ja motivoituneimpia urheilijoita. Voi varmaan sanoa että vahvimman mukaan harjoittelu ei ole keneltäkään pois, sen sijaan heikoimman mukaan harjoittelu on iso kompromissi jonka lopputuloksesta kärsii juuri ne jotka harjoituksesta eniten hyötyisivät - tai ainakin haluaisivat hyötyä. Isoilla paikkakunnilla ja isoissa seuroissa nämä motivoituneimmat ja lahjakkaimmat pelaajat olisivat jo ikäkauden kärkiryhmässä mukana, mutta mitä heille tapahtuu pienissä seuroissa joissa resurssit ja pelaajat ovat kortilla. Tähän väliin on hyvä todeta se tosiasia että vain muutama valtakunnan parhaistakaan junioreista pääsee lajin huipulle, saati ammattilaiseksi asti. Mutta haittaako se? Eikö voitaisi sanoa että juniorivalmennuksen tärkein tehtävä on valmistella junioria tulevaisuutta varten, päättyi peliura sitten seuraavaan ikäkauteen tai liigaan asti.
 
Mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaa? Se ei tarkoita sitä että harjoituksesta tehdään liian vaikeat, kovatempoiset, raskaat tai monimutkaiset suurimmalle osalle joukkuetta. EI ! Se tarkoittaa että valmentaja käyttää harjoitusten suunnitteluun aikaa ja vaivaa ja suunnittelee harjoitukset joissa saman harjoituksen sisällä voidaan toteuttaa sekä A, B ja C ryhmälle hyödyllisiä toimintoja. Alkulämmittelystä lähtien aina loppuvenyttelyyn asti harjoituksen vaatimustaso voi vaihdella vaikka kaikki tekisivätkin periaatteessa samaa harjoitusta. Pääasia mielestäni on että ei jätetä asioita tekemättä, tai mennä helpoimman kautta vain sen vuoksi että kaikki ei ole tähän halukkaita. Ei jätetä sitä lenkkiä tekemättä vai koska laiskimmat eivät kuitenkaan jaksa/viitsi sitä juosta. Huolellinen alkulämmittely tehdään koko joukkueen voimin sillä pääasia on että jokaisella on lihakset lämpimänä ennen harjoituksen alkua. Venyttelyt tulisi tehdä huolellisesti ja tunnollisesti vaikka ryhmässä puolet eivät sitä näe tarpeelliseksi ja luistavat siitä heti kun valmentaja ei katso. On hyvä muistaa että kokemattomien huolellinen opastus palvelee yhtä hyvin niitä kokeneitakin. Oikeaoppisen venytysliikkeen opettaminen sille jota se ei kiinnosta menee samalla hyvin perille vieressä tilannetta silmäkulmasta seuraavalle pelaajalle joka luuli jo osaavansa asian. Tärkeintä kuitenkin on kertoa että MIKSI näin tehdään.

Mikäli ryhmässä on paljon innokkaita ja taitavia pelaajia, ajautuu harjoittelu helposti ´liian paljon-liian nopeasti´ polulle, eli valmentajat lähtevät motivoituneen ja innokkaan ryhmän mukaan täyttämään heidän toiveita ja ruokkimaan kokeilunhalua. Kokenut valmentaja tietää että hyvän joukkueen ja hyvän pelaajan tunnistaa siitä kuinka hyvin aivan perusasiat ovat hallussa!! Tästä syystä ei välttämättä ole täysin huono asia että joukkueessa on myös niitä jotka kaipaavat vielä enemmän sitä perusasioihin perehtymistä ja ryhmädynamiikka pitää huolen siitä että perustaitojen hiomiseen pitää palata yhä uudelleen ja uudelleen. Perusasioiden hallitseminen kun on lähtökohtaisesti se ainoa asia joka antaa edellytykset toimivaan joukkuepelaamiseen. Pelaaja joka tekee yhdessä harjoituksessa kymmenen rabonaa tai rainbow kikkaa, mutta ei käytä koko viikon aikana vasenta jalkaa kertaakaan koska ei sitä oikeastaan osaa, ei voi olla koskaan täydellisen hyvä pelaaja. Perusasioiden harjoitteleminen ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita että harjoituksissa keskitytään siihen B tai C ryhmään. Kyse ei siis ole pelkästään siitä että MITÄ vaan myös MITEN ja MIKSI.

A ryhmän mukaan harjoitteleva joukkue
- Harjoittelee paljon perusteita ja tekee paljon toistoja
Esimerkiksi perus kolmiopeli jalkapallossa tehdään pelitemmolla, molemmat jalat käytössä, hyvässä peliasennossa. Huono suoritus puolestaan tehdään seisovin jaloin, jutellen, vain parempaa jalkaa käyttäen ja hitaalla temmolla. Sama harjoitus mutta ero tulee siitä MITEN se tehdään.

- Harjoituksissa työvaiheeseen keskitytään täysillä, lepovaiheessa voi keskittymistaso laskea hetkeksi.
Suoritus kestää yleensä 10 - 30 sekuntia. Ennen omaa vuoroa pelaaja seuraa edellisen suorituksen, on heti valmiina ja keskittyy harjoituksen aiheeseen ja pyrkii toteuttamaan haettua asiaa. Huono suoritus puolestaan alkaa yleensä juttelulle jonossa seuraavana olevien kanssa, valmentajan huomautuksesta liikkeelle lähtien, ja täysin tietämättömänä että mitä oikeastaan piti tehdä.

- Asenne pysyy koko ajan samana, oli suoritusvuorossa kuka tahansa
Suorituksen onnistumisella ei ole merkitystä, pääasia on että valmentaja tietää mitä odottaa ja vertaa suoritusta siihen ja antaa palautetta sen mukaan. Huippupelaaja saa yleensä kehut vaikka hänen tasollaan suoritus oli keskitasoa tai suorituksen päättyessä kovaan mutta epätarkkaan laukaukseen, kun taas häntäpään pelaaja usein saa vain negatiivista palautetta vaikka esimerkiksi tällä kertaa tukijalka löytyi potkun aikana juuri oikeaan kohtaan.

- Joukkue tietää mitä harjoitellaan, miksi harjoitellaan juuri näin ja mitä asioita harjoituksesta haetaan.
Joukkue tietää kokonaisuudessaan että mitä ominaisuutta kyseisellä harjoituksella haetaan, huonossa suorituksessa joukkue ei edes tietä onko harjoituksen varsinainen tarkoitus olla maalintekoharjoitus vai yritetäänkö tilanteesta löytää oppilaille jotain oivalluksia. Sama harjoitus mutta ero tulee siitä että tiedetään että MIKSI näin tehdään.

Epätasaisen ryhmän harjoituksen suunnitteleminen vaatii valmentajalla mielikuvitusta ja vaivannäköä, sekä tietoa sitä ketkä kulloinkin on reeneissä mukana. Harjoitteluaikaa on turha käyttää pienryhmien jakoja suunnitteluun kun tasaiset ryhmät voi tehdä etukäteen. Valmentajan on hyvä miettiä harjoituksille teemat ja antaa palaute sen mukaisesti, eikä pelkästään teettää perusharjoitteita vain toistojen vuoksi. Mikäli ryhmälle haetaan harjoituksissa parempaa peliasentoa, on ennen pallollisia harjoituksia hyvä tehdä jokin täysin asennon hallintaan liittyvä harjoite/peli ja sen jälkeen ottaa opittu suurennuslasin alle seuraavissa harjoitteissa ja harjoituksissa.

Harjoitukset näyttävät ulkopuolisen silmin täysin samalta, mutta erona on että nyt keskitytään A ryhmän mukaan harjoittelemiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti