Muistitko kertoa että MIKSI?

Koko sen ajan kun olen harrastanut juniorivalmennusta, olen seurannut myös toisten valmentajien työtä. Ensimmäisten joukkueitteni kanssa luonnollisesti lähes kopioin kokeneempien konkareiden harjoituksia ja erilaisia drillejä ja niitä jauhettiin joukkueen kanssa paljon. Kun kokemusta ja itseluottamusta kerääntyi, pystyin improvisoimaan ja kehittämään harjoituksia hieman uuteen suuntaan ja näin monipuolistamaan harjoittelua.  Kesti kuitenkin useamman vuoden ajan ennen kuin ymmärsin mikä olennainen tekijä toimivasta harjoituksesta puuttui.

Harjoitus voi olla täydellinen – siinä on paljon toistoja ja sopivan lyhyet palautumiset aina toistojen välillä. Siinä voi olla useita eri pelitilanteita ja –alueita palvelevia toimintoja, se voi olla yhtä samaan aikaan taktinen harjoitus joka kuitenkin aktivoi lajitaitoa. Mutta vaikka joukkue kuinka hyvin toistaisi kentällä valmentajan näkemystä harjoituksesta, saattaa olla että vain muutama pelaaja ymmärtää että MIKSI tässä liikutaan näin, MITÄ asiaa tässä varsinaisesti haetaan ja yritetään oppia ja MIHIN asioihin pelaajan pitäisi harjoituksessa kiinnittää huomiota.

Varsinkin uuden harjoituksen parissa on hyvä käydä harjoitus läpi joukkueen kanssa, mielellään ensin taktiikkataulun kanssa ja sitten vielä ´kädestä pitäen´ kentällä. Jos puolustustilannetta harjoitellessa puolustajat eivät ymmärrä minkä vuoksi pakkien pitää kaventaa vaan tekevät sen vain kun reeneissä niin käsketään tehdä, eivät he koskaan opi soveltamaan tietoa nopeissa pelitilanteissa. Ja kun hyökkäyksiin käsketään tehdä leveyttä, pelaajat levittyvät vailla syvempää ymmärrystä että miksi näin tehdään ja minkälaista hyötyä sillä haetaan. Jos pelaajaa ja joukkuetta ruokkii pienillä informaation murusilla, he ovat pakotettuja prosessoimaan tietoa ja miettimään asioita. Ja kun pelikokemusta ja –näkemystä kertyy, he pystyvät tekemään omia ratkaisuja ja parhaassa tapauksessa kokevat pieniä ahaa-elämyksiä jotka tekevät heistä parempia pelaajia.

MIKSI?- kysymys tulee hyvin usein valmennettavan suusta, ja siihen tulisi aina kyetä vastaamaan. Valmentajan auktoriteetti perustuu usein ammattitaitoon, ja mikäli valveutunut harjoittelija kysyy tuon maagisen kysymyksin, olisi valmentajan hyvä osata sanoa muutakin kuin että ”älä kysele vaan tee”.

Viime syksynä vedin yhdet salibandyn maalivahtireenit. Alkulämpimiä otellessa pelasimme fyysisesti raskasta peliä jossa tennispalloa heiteltiin 2 vs. 2 joukkueilla. Onnistuneesta heitto-kiinniotto suorituksesta sai pisteitä, ja aina kymmenestä pisteestä sai erän ja vuoro siirtyi vastustajalle. Jokaisella pelaajalla oli värikäs liivi ´häntänä´ housun kauluksen alla, ja aina kun vastustaja oli saanut viisi pistettä, tuli vastustajajoukkueelle hännän riisto-oikeus joka onnistuessaan siirtäisi pallon omalle joukkueelle. Hetken aikaa silmiä pyöritellessä ja pelin edistyessä haparoiden eräs pelaaja kysyi että MIKSI? Vaikka kyse oli maalivahdille tärkeästä heitto-kiinniotto harjoituksesta, toin peliin kaksi uutta elementtiä monipuolistamaan harjoitusta. Selitin että häntä ja sen riisto-oikeus on mukana sen vuoksi että maalivahdin TÄYTYY tietää koko ajan

 1) Missä vastustaja liikkuu (myös selän takana) 

 2)Mikä tilanne pelissä on (oli se sitten yhden maalin johto, kiire tasoitukseen, YV tai AV tai pelin/erän viimeiset sekunnit)

3) Onko oman puolen pelaaja pelattavissa ja valmiina syötön vastaanottamiseen.

Tämän tarkennuksen jälkeen pelaajilla tuli useampi näkökulma harjoitukseen mukaan, ja heillä oli päämäärä jota harjoitella. Vastaus kysymykseen MIKSI paransi liikettä ja mahdollisti harjoituksella haettavan hyödyn saavuttamisen.

Perusteellisen selittämisen tarve ei ole olennainen ainoastaan monimutkaisissa joukkueharjoitteissa, vaan pätee myös yksilötaitojen harjoittamiseen.  Tärkeää on selittää harjoituksen syy varsinkin niiden harjoitteiden kohdalla jotka tuntuvat pelaajista vähän hölmöltä. Minkä vuoksi koordinaatiotikkailla pompitaan ihmeellisiä kuvioita, tai minkä vuoksi jalkapallomaalivahti tekee hidastettuja liikeratoja jotka näyttävät ulkopuolisesta lähinnä koomisilta. Tai minkä vuoksi salin päästä päähän tehdään hassua polvennostokäyntiä. Pelaajille ei välttämättä ole selvää että hermoratojen yhteyksiä aivojen ja jalkojen välillä pystytään rakentamaan tekemällä mahdollisimman monimutkaisia liikkeitä tikkailla. Toisin sanoen aivot pakotetaan miettimään minne ruutuun jalka kulloinkin tulee ja näin rakennetaan edellytyksiä sille tilanteelle että pallo pysyy jalassa myös tilanteissa jossa on useampi muuttuja. Muuttujia tavalliseen pallon kuljettamiseen verrattuna on esimerkiksi se kun vastustaja yrittää ottaa sitä sinulta pois, sateen liukastamalla nurmella, samalla kun pysytyt katsomaan missä oma hyökkäyspari on ja vielä näkemään miten maalivahti on sijoittunut. Mikäli kaikki hermostollinen liiketaitavuus menee siihen että pysyt pystyssä pallon ollessa jalassa, et pysty samaan pelilliseen suoritukseen kuin kaveri jolla pallo pysyy jalassa taidolla joka tulee ´selkärangasta´. Näitä tilanteita varten on hyvä jauhaa sitä koordinaatiotikasta niin paljon kuin ehtii. Pelaajat useasti ymmärtävät vain että tikkaita pomppimalla oppii pomppimaan tikkaita.

Mutta taikatemppu onkin selittää se pelaajalle, että MIKSI !!!